Utin tukikohdan synty
Utin lentoaseman perustaminen
Sotilasilmailutoiminnan Utissa voidaan katsoa alkaneen huhtikuun alussa vuonna 1918, jolloin punaisten joukkojen keskisen rintaman lento-osaston kolme Nieuport-konetta siirrettiin Kouvolasta Uttiin entiselle kilpa-ajoradalle. Punaiset joutuivat pakenemaan Utista toukokuun alussa ja polttivat koneensa Utin rautatieaseman pellolla.
Utin lentoasema perustettiin Päämajan 23.4.1918 tekemällä päätöksellä.
Ylipäällikkö Mannerheim oli 23.4.1918 määrännyt Uttiin perustettavaksi lentokoulun ja lentovarikon maakoneille heti, kun se on mahdollista. Antreassa olleen Lento-osasto II:n uudeksi sijoituspaikaksi määrättiin 6.5.1918 Utti.
Toimiin Utin lentoaseman perustamiseksi ryhdyttiin heti, kun Kouvolan seudut oli 3.5. vallattu. Tässä tarkoituksessa saapuivat toukokuun 10. päivänä luutnantit Pajunen ja Michelsson 8 vartiomiehen ja 200 vangin kera Uttiin kentänraivaustöihin.
Ensimmäiset koneet, kaksi venäläistä Nieuport 23-hävittäjää ja kaksi saksalaista D.F.W.-tiedustelukonetta sekä yksi venäläinen Nieuport 10-tiedustelukone lennettiin 14. ja 15. 6. Uttiin Lappeenrannasta, johon ne oli väliaikaisesti 10.5. siirretty Antreasta. Kentälle oli pystytetty kaksi Saksasta ostettua ja yksi venäläisiltä jäänyt kangashalli. Nimeksi tuli Lentoasema Utti. Tukikohdan nimi muuttui vuosien kuluessa lukuisia kertoja, joten seuraavassa tekstissä nimet ovat lihavoituina.
Tukikohdan päälliköt / komentajat
Tukikohdan ensimmäiseksi päälliköksi nimitettiin 10.5.1918 luutnantti Alfred Michelsson, sitten 20.8.1918 jääkäriluutnantti Gunnar Holmqvist ja hänen jälkeensä saksalainen yliluutnantti Arnold Graefe syyskuun alusta. Utin komentajat seuraavan vuoden alusta sotiin saakka:
Tukikohdan päälliköt vuoteen 1944 saakka: | |
1919-1920 | Vänrikki Erik Stenbäck |
1921-1924 | Luutnantti Allan Gottleben |
1924-1925 | Jääkärimajuri Lars Melander |
1926 | Kapteeni Jorma Almberg |
1926-1937 | Jääkärieversti Väinö Snellman (myöh. Virkkunen) |
1939-1943 | Eversti Richard Lorenz |
1944 | Eversti G E Magnusson |
Utista Santahaminaan ja takaisin
Lentäjien koulutus aloitettiin Utissa jo samana vuonna ja ensimmäinen Suomessa koulutettu ohjaaja lensi Utissa loppusyksyllä 1918. Yksikön nimi muutettiin 14.10.1918 Lento-osasto 3:ksi. Tarpeellisten rakennusten puuttuessa yksikkö oli kuitenkin pakko siirtää 1.11.1918 Santahaminaan, missä se liitettiin pääosin Santahaminassa perustettuun Lentopataljoonaan.
Lentojoukkoja alettiin kutsua Ilmailuvoimiksi ja Lento-osasto 3:n nimi muuttui Ilmailuasema II:ksi 10.7.1919 ja se sai käskyn ryhtyä valmistelemaan siirtymistä tulevaan toimipaikkaansa Uttiin.
Ilmailuasema II ei välttynyt nimenmuutoksilta pitkään, sillä 1.4.1921 sen nimi muutettiin Ilmailuosasto 1:ksi. Se käsitti tällöin tiedustelulaivueen ja taistelulaivueen, joista viimemainittu kuitenkin pian muutettiin hävittäjälaivueeksi. 1.3.1923 näistä laivueista muodostettiin Hävittäjäeskaaderi, johon kuului 3 laivuetta, ja Maatiedustelulaivue, kunnes ne jälleen 1.4.1926 yhdistettiin Maalentoeskaaderiksi.
Ilmailuvoimiemme koulutus ja kehittäminen oli silloin nuorissa käsissä, sillä mm. vuonna 1921 oli kolmesta ilmailuosaston päälliköstä vain yksi arvoltaan kapteeni kahden muun ollessa luutnantteja. Nuoruuden innolla paneuduttiin uuden elementin valloittamiseen, vaikka aluksi olikin pakko tukeutua saksalaiseen, ranskalaiseen ja englantilaiseen asiantuntija- ja koulutusapuun.
Maalentoeskaaderista Lentorykmentiksi
Vuonna 1923 suoritettiin ilmavoimissa edelleen uudelleenjärjestelyjä, missä yhteydessä Uttiin sijoitettiin hävittäjäeskaaderi ja aloitettiin voimakas hävittäjälentäjien koulutus ja hävittäjätoiminnan kehittely. Rauhan vuosina 1920-ja 1930-luvuilla nostattelivat "uttilaisten" Martinsydet, Caudronit, Fokkerit, Gamecockit ja monet muut konetyypit pölypilviä Utin hiekkakentän kuivasta pinnasta. Tulevia taistelulentäjiä pyrittiin harjoituksilla kehittämään mahdollisimman korkeatasoisiksi. Kaiken perustana oli koneen täydellinen hallinta ilmassa. Vasta sitten päästiin harjoittelemaan osastolentoa, pommituksia, viestinpudotusta, tiedustelua valokuvauksineen, ammuntoja ja tietenkin ilmataisteluja. Merkittävän työn hävittäjäilmailumme kehittämiseksi suoritti 1930 luvulla Utissa komentajana toiminut eversti Väinö Fredrik Virkkunen (entinen Snellman). Tuolloin ei vielä aavistettu, että saavutettu taito joutuisi varsin pian tulikokeeseensa.
Jälleen kerran tapahtui nimenmuutos 15.7.1933, jolloin Maalentoeskaaderi muuttui Lentoasema 1:ksi. Siihen kuuluivat Lentolaivueet 10 ja 24, joiden koneina olivat Sääski ja DeHavilland Moth tiedustelussa ja Gloster Gamecock hävittäjätorjunnassa. Vuonna 1936 ilmavoimissa suoritettiin perusteellinen uudistus siirtymällä rykmenttikokoonpanoon. Uttiin sijoitettiin Lentorykmentti 2, joka esikunnan lisäksi käsitti Hävittäjälentolaivueet 24 ja 26, joka oli perustettu Suur-Merijoelle 1930-luvun puolivälissä ja siirrettiin Uttiin helmikuun alusta 1938. Niiden taistelukonekalustona olivat Gloster Gamecock (GA) ja Bristol Bulldog (BU)-hävittäjät. Vuonna 1939 Lentolaivue 24 varustettiin Fokker D 21 (FR)-hävittäjillä. Tukikohdan nimi muuttui 1.1.1938 Lentorykmentti 2:ksi.
Lentorykmentti 2:n Talvisota
Talvisodan syttyessä 30.11.1939 oli Lentorykmentti 2:n ryhmitys ja kalusto seuraava: Lentolaivue 24 Immolassa, Fokker D 21-koneita, Lentolaivue 26 Rautalammilla, 10 Bristol Bulldog-konetta. Lentorykmentin esikunta oli Immolassa, josta siirtyi 27.11.39 Joutsenoon ja edelleen 21.1.1940 Selänpäähän. Rykmentin komentajaksi oli määrätty everstiluutnantti R Lorentz.
Lentolaivue 24:n lentueet toimivat sodan aikana seuraavista tukikohdista: Immola, Suur-Merijoki, Lappeenranta, Ruokolahti, Mensunkangas, Utti, Joutseno, Lemi, Värtsilä, Ristiina, Lahti, Littoinen ja Naantali.
Lentolaivue 26: n lentueiden tukikohtina olivat Rautalampi, Mensunkangas, Käkisalmi, Utti, Lappeenranta, Joutseno, Immola, Ruokolahti, Värtsilä, Kuluntalahti ja Littoinen. Tammikuussa 1940 laivue sai Gloster Gladiator-koneita, jotka kuitenkin helmikuussa luovutettiin lentorykmentti 1:lle, kun laivue sai Fiat G-50-kaluston.
Joulukuun 8.päivänä aloitettiin kokonaan uuden laivueen, Lentolaivue 28, perustaminen. Se sai kalustokseen Morane Saulnier 406-koneet, jotka saatiin maahan helmikuun 1940 aikana. Perustaminen tapahtui tammi-helmikuun vaihteessa Säkylässä. Muina tukikohtina olivat Turku, Hollola ja Utti.
Helmikuun 19.päivänä 1940 alkoi henkilökuntaa kokoontua toiseenkin uuteen laivueeseen, Lentolaivue 22:een, joka perustettiin Hollolassa. Kalustoksi oli hankittu Brewster 239-koneet, joita sodan päättymiseen mennessä ehti saapua vain viisi konetta. Laivueelle oli varattu myös Hurricane-kalustoa, mutta se oli Lentolaivue 28:n hallussa ja jäikin sille sodan päättymiseen asti, joskaan koneita ei käytetty sotatoimiin.
Talvisodan 105:n taistelupäivän aikana Lentorykmentti 2:n ohjaajat suorittivat kiitettävästi oman osuutensa taistelussa musertavaa ylivoimaa vastaan ampumalla alas omaa selustaamme ja kotiseutuamme terrorisoivia viholliskoneita sekä suojaamalla elintärkeitä liikenneyhteyksiämme. Sodan loppupäivinä Lentorykmentti 2:n koneet hyökkäsivät myös Viipurinlahden yli jäitse eteneviä vihollisrivistöjä vastaan tukien Viipurinlahdelle nopeasti siirrettyjä hajanaisia ja vajaavarusteisia puolustusjoukkojamme.
Lentorykmentti 2:lla sodan alussa olleiden ja sodan aikana saamien koneiden kokonaismäärä oli 142 konetta. Näistä tuhoitui 29, vaurioitui pahoin 41 ja luovutettiin muille yksiköille 20. Merkittäviä ilmataisteluita käytiin 493. Niissä ammuttiin alas 239 viholliskonetta. Kaatuneina rykmentti menetti 15 ohjaajaa ja haavoittuneina 16 ohjaajaa.
Utissa on toiminut 1.10.1941 alkaen Mekaanikkokoulu jonka nimi 1.1.1945 muutettiin Lentojoukkojen Teknilliseksi Kouluksi ja se toimi Utissa 1.1.1945 asti. Utissa kyseisellä aikana toimivat mekaanikkokurssit 27 - 37.
Jatkosodan aikana Utissa toimi myös kenttälentovarikko 1.
Jatkosodan hävittäjärykmentit
Heti Talvisodan päätyttyä ilmavoimiin muodostettiin kokonaan uusi lentorykmentti, Lentorykmentti 3. Sen rungon muodostivat Lentorykmentti 2:n täydennysyksiköt ja tämän rykmentin Talvisodan lopussa perustettu Lentolaivue22. Näistä muodostettiin Lentorykmentti 3:n Lentolaivueet 30 ja 32. Samassa yhteydessä luovutettiin Lentolaivue 22:lla olleet Brewster 239-koneet Lentolaivue 24:lle Lentorykmentti 2:een.
Uuden sodan syttyessä oli torjuntavoimamme kokonaan toista luokkaa kuin Talvisodan alkaessa. Heti sodan ensimmäisenä taistelupäivänä 25.6.1941 hävittäjämme ampuivat alas 23 vihollisen pommituskonetta. Tällöin käydystä Verlan ilmataistelusta on yksityiskohtainen selostus.
Sodan aikana Lentorykmentti 2:n kantalaivueet, Lentolaivueet 24 ja 26, alistettiin Lentorykmentti 3:lle ja Lentorykmentti 2:sta muodostettiin sekarykmentti liittämällä siihen tiedustelulaivue, Lentolaivue 16.
Tämä toimenpide merkitsi itse asiassa rykmenttien numeroiden vaihtamista. Kun venäläiset vuoden 1942 aikana alkoivat jälleen saavuttaa Suomen rintamillakin ilmaylivoiman, perustettiin Lentorykmentti 3:een uusi laivue, Lentolaivue 34, joka sai vuoden 1943 alussa kalustokseen saksalaiset Messerschmitt 109 G2- ja myöhemmin G6-hävittäjät. Tällä kalustolla oli taas mahdollisuus tasaveroiseen taisteluun venäläisten uusien koneiden kanssa yhä kiihtyvässä ilmasodassa. Vähäisten hävittäjävoimiemme varsin merkittäviin saavutuksiin vaikutti erittäin ratkaisevasti Lentorykmentti 3:n komentajan, eversti G Magnussonin uraauurtava työ hävittäjätoiminnan johtamismenetelmien kehittäjänä ja käyttäjänä. Myöhemmin sai myös Lentolaivue 24 Messerschmitt-kaluston ja luovutti jo vanhentuneet Brewster-koneensa Lentolaivue 26:lle.
Taistelutoiminnan tauottua Lentorykmentti 3:n laivueet koottiin Uttiin ja Lentorykmentti 2:n laivueet Rissalaan.