Esitelmäkokous tiistaina 3.3.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Eversti (evp) Janne Pauni: Stalinin hävittäjät

Neuvostoliiton Ilmavoimat syntyivät Venäjän sisällisodan aikana 1917-1922. Sen jälkeisessä lamassa jokseenkin kaikessa oli tukeuduttava ulkomaihin: teknologia, materiaalit ja lentokoneet (Spad ja Nieuport). Pommikonesuuntaus oli alkuun vallalla 1920- ja 1930-luvulla. Ilmavoimien tehtäväksi 1930-luvulla muodostui maajoukkojen suora tukeminen rynnäkkökoneilla ja hävittäjäsuoja. Hävittäjätoimintaa kehitettiin I-maailmansodan kaartotaisteluoppien perusteella ketterillä hävittäjillä kuten I-15/I-153 ja I-16, joita oli edellyttänyt huomattava määrä erilaisia kokeilumalleja.

Suomelle onnekasta olivat Stalinin vainon vuodet 1937-1939, jolloin armeijan johtoa, muun muassa neljä ilmavoimien komentajaa, "puhdistettiin” ja 5600 lentäjää erotettiin. Vuonna 1941 ketterät kaartotaisteluhävittäjät alkoivat jo olla selvästi alakynnessä nousukykyisimmille ja nopeimmille länsihävittäjille. Lännessä ilmasotaa oli kehitetty pommikoneiden saattamiseen ja torjuntaan korkealla. Neuvostoliitto onnistui ostamaan amerikkalaisilta lisenssin luotettavaan Wright Cyclone-moottoriin. Siitä metrisine lisäkehittelyineen tuli päävoimalähde NL:n tähtimoottorihävittäjiin M-25 –moottorista alkaen.

Ilmavoimiemme ensimmäisen kuljetuskopterin Mi-4:n (HR) 1700 hv:n 14-sylinterinen kaksoistähtimoottori Shvetsov ASh-82V (M-82) oli myös tätä perua. Espanjan sisällisodasta oli onnistuttu kaappaamaan ja laivaamaan NL:ään kaksi saksalaista Messerschmitt 109:ä, joista saatiin arvokasta tietoa muun muassa nestejäähdytteisestä V-12-moottorista MiG-1 ja MiG-3:een.

Sodan loppuvaiheessa NL:n oma lentokonetuotanto oli kehittynyt määrällisesti jo länsituotannon tasolle ja laadullisestikin lähes samaan, esimerkiksi hävittäjät Lagg-3, LA-5, LA-7, Jak-7 ja Jak-9 sekä maataisteluun IL-2. Kolmen viimeisen sotavuoden lentokonetuotanto oli lähes 40000 konetta vuodessa, mikä oli määrältään täysin ylivoimaista tuotantoa Saksaan nähden. Land-Lease periaatteella USA:sta ja Britanniasta toimitettiin sodan aikana kaikkiaan 18500 lentokonetta, joista hävittäjiä 14000.

Jo maailmansoan loppuvaiheissa alkaneeseen suihkukoneiden aikakauteen tarvittavaa moottoritekniikkaa ei NL:ssa ollut. Sekin asia järjestyi brittien myytyä ei sotilaalliseen käyttöön 55 kappaleen erän Rolls Royce Nene suihkumoottoreita. Vuodesta 1947 alkaen Nenestä kopioidut suihkumoottorit nimettiin Klimovin moottoritehtaan mukaan Klimov RD-45 ja VK-1-moottoreiksi ehtien sopivasti Korean sodan MiGeihin. Ne tulivat tutuiksi Suomessakin MiG-15- ja IL-28-koneissa.

Ongelmina mainittakoon, että valtiojohtoisessa komentotaloudessa päätehtävänä oli käskettyjen tuotantolukujen saavuttaminen, ei laatu. Näin rahoitus oli turvattu. Stalinin ajalle ominaista oli pelkoa ruokkiva painostus suunnittelijoihin sekä teollisuuden ja ilmavoimien johtoon. Epäonnistujat tuomittiin ankarasti, iso porukka suunnittelijoitakin kuten Andrei Tupolev, jatkoi työtään erikoissuunnittelutoimistossa (pakkotyöleirillä 1937-1941) ja osa jopa teloitettiin. Tehtaiden työntekijöiden matala koulutus- ja osaamistaso vaikutti myös vaihtelevaan laatuun.

Janne Paunin ilta käsitti kattavan esitelmän Stalinin ajan hävittäjistä, Venäjän sisällisodasta vuoteen 1953. Tarkastellun aiheen ajallinen ulottuvuus oli niin laaja, että hyvällä vauhdilla hänen oli esitystä vietävä.