Tiistaina 11.11.2025 pidettiin killan esitelmäkokous sekä syyskokous

23.3.2026

Teksti ja kuva Juha Ritari

Juha Kilpeläisen esitelmän aiheena oli Utin alueen linnoittaminen 1939 – 1941

Yleisesikunnan päällikkö kenraali Oscar Enckellin kerrotaan laatineen suunnitelmat Kaakkois-Suomen linnoittamisesta idän suuntaan jo vuonna 1920: Kannaksella viivytystaistelu, Kymijoella puolustustaistelu ja Turkuun perustettaisiin tarvittaessa sillanpääasema. Vuoden 1922 linnoitussuunnitelmaehdotuksesta löytyy dokumenttiakin: Perustetaan 15 vyöhykettä, jossa 15. on Kymijoen linja. Näistä osa toteutettiin Kannaksella.

1930-luvun aikana linnoitteita rakennettiin lisää sekä paranneltiin entisiä ja pääpuolustusasemasta (nykyisin Venäjän puolella) tuli myöhemmin Mannerheim-linja. Kesällä 1939 kasvoi sodan uhka, jolloin aktivoitiin suuret linnoitustyöt vapaaehtoisvoimin Kannaksella.

Syyskuun puolivälissä eversti Valo Nihtilän muistiossa ehdotettiin Kymijoen ja Väliväylän varustamista sekä Suomenlahden – Kivijärven välin linnoittamisen tutkimista maastossa. Lokakuun 9. 1939 alkoivat YH – ylimääräiset harjoitukset, käytännössä liikekannallepano, ja linnoitustöitä jatkettiin nyt alueille siirrettyjen reservistä koottujen joukkojen voimin. Kaakkois-Suomen alueelle suunniteltiin Virolahden ja Saimaan välille yhtenäistä puolustusketjua Luumäkilinjaa eli L-linjaa.

Työ aloitettiin, mutta se hidastui merkittävästi kun osa linnoitusjoukoista siirrettiin tositoimiin rintamalle talvisodan syttyessä 30.11. Taaemmista puolustusasemista Kymijokilinja eli K-linjasta annettiin määräys 10.12.1939 merivoimien komentaja Väinö Valveelle mutta tarvittava maastotiedustelu ja työhön suunnitellun joukon vienti joulukuun lopulla Kannakselle hidastivat töitä.

Tammikuun alussa kenraalimajuri Juho Heiskanen siirtyi Kymijoen linnoitustöiden johtajaksi ja osasto Jussila aloittaa työt Utin seudulla. Kymijokilinja kulki pääosin Kymijoen itärantaa Kotkasta Kuusankoskelle. Välirauhan tultua maaliskuussa, lopetettiin linjan rakentaminen sen jälkeen huhtikuussa, sillä rakentamisjoukkojen piti nyt keskittyä L-linjan tekemiseen. Kenraalimajuri Hanellin suunnitelma uudesta pääpuolustusasemasta (entinen oli Mannerheimlinja) hyväksyttiin 11.5. 1940.

Itäraja suunta linnoitettiin siten, että puolustuksen painopiste sijoittui Virolahden ja Luumäen Kivijärven 60 km:n pituiselle alueelle yhtenäisenä kestolinnoitettuna puolustuslinjana, jonka betonibunkkerit ovat edelleen nähtävissä. Myöhemmin nimeksi vakiintui Salpalinja. Taisteluihin linja ei kuitenkaan jatkosodassa joutunut rintaman pysähdyttyä Kannakselle. Miehikkälään on näille alkuperäisille varustuksille perustettu sotahistoriallinen Salpalinja-museo.

Kymijokilinjan päävastarintalinja oli Utti-Myllykoski-Kymijoki-Tavastila ja taisteluetuvartiolinja 5 km itään Kaipiainen-Sippola-Summajoki. Linnoitteet olivat kevyempiä irtokivistä koottuja 2-4 rivisiä esteitä, kaivantoja, hiekkavalleja ja 3-5-rivisiä kallioista louhittuja pystyssä olevia kiviesteitä. Kymijoki itsessään koskipaikkoja lukuun ottamatta leveänä ja syvänä oli etenemiseste.

Utin ympäristössä kenttälinnoitteita oli lukumäärällisesti paljon vihollisen todennäköisimmän hyökkäyssuunnan Luumäki-Kouvola maantien mukaisesti, mutta useimmiten vain puisia katettuja eteenpäin ampuvia kk-korsua, yhteyshautoja sekä tykistöasemia sekä hyökkäysvaunuesteitä.

Killan syyskokous 2025

Kokous vahvisti hallituksen laatiman esityksen toimintasuunnitelmasta ja alijäämäisestä talousarviosta vuodelle 2026. Killan puheenjohtajana jatkaa Lassi Viisanen. Hallitukseen valittiin rivijäsenyyttä pyytäneen Eino Rantalan tilalle Petri Reunanen. Uudelleen valittiin Jani Kortesluoma ja Esko Tilli. Pekka Hyyryläinen, Jouni Kärkkäinen ja Jukka Sihvola jatkavat vanhoina. Rahastonhoitajana jatkaa Riina Parkko, toiminnan tarkastajana Veijo Oinonen, varalla Jussi Pakarinen.