Herbert Koller
Lento-osasto Kuhlmeyn lentäjäveteraani vierailulla Suomessa
Teksti ja kuvat: Juha Ritari
Focke-Wulf-lentäjän saksalaisen Heribert Kollerin haaveen päästä käymään ja muistelemaan 66 vuoden takaisia aikojaan hävittäjälentäjänä Suomen rintamalla toteutti Suomen Ilmailumuseoyhdistys. Liki 90-vuotiaan ketteräkuntoisen Kollerin vierailuun kuului matka Vantaalta Valkealan kautta Immolan kentälle, joka oli Kollerin ja osasto Kuhlmeyn päätukikohta sodan aikana. Menomatkalla Heribert Koller laski kukkatervehdyksensä Valkealan Jokelan vasta paljastetulle Stuka-lentäjien muistomerkille.
Immolan lentokentällä sijaitsevalla osasto Kuhlmeyn muistomerkillä Koller joutui liikuttuneena turvautumaan nenäliinaansa, monet tutut nimet ja kasvot muistuivat mieleen niistä 22:sta hänen lento-osastostaan Suomessa kaatuneesta. Immolan yleisötilaisuudessa Koller vastaili myös yleisön esittämiin kysymyksiin.
Paluumatkalla pääkaupunkiseudulle Kymenlaakson Ilmakilta oli varannut Kollerin seurueelle vastaanoton Utissa Kotkapatsaalla, Messerschmitt-muistomerkillä ja perinnetiloissa. Koller oli hyvin otettu täällä saamastaan vastaanotosta ja ihasteli monisanaisesti mielestään uskomattoman hienoja ja hyvin hoidettuja Utin muistomerkkejä ja perinnetilaa. Osasto Kuhlmeyn syöksypommittajat toimivat osittain myös Utista, vaikka Focke-Wulf-hävittäjäosasto, johon Koller kuului, toimi Immolasta koko Suomen tehtävänsä ajan.
Utissa Koller sai kohdata parikin yllätystä. Kouvolalainen niinikään Neuvostoliiton suurhyökkäystä Kannaksella ja Suomenlahdella kesällä 1944 torjumassa ollut sotalentäjä, lentomestari Antti Tani ja heille molemmille tuttu Messerschmitt Bf109-hävittäjä alkuperäisessä kunnossaan. Jatkosodan aikana vuodesta 1943 lähtien Tani lensi kuvan Messerschmitt Bf 109 G-sarjan koneilla, joilla hän saavutti suurimman osan 21,5:stä vahvistetusta ilmavoitostaan.
Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä sijaitsevalla Ilmailumuseolla Heribert Kollerilla oli lauantaina varsinainen yleisötilaisuus, missä 200-paikkainen auditorio täyttyi ääriään myöten.
Tilaisuudessa Koller kertoi Neuvostoliiton suurhyökkäyksen Kannaksella olleen hänelle sota-ajan rankimpia aikoja. Hän teki Focke-Wulf-190-hävittäjällään keskimäärin neljä taistelulentoa päivässä: kiireisiä Stuka-syöksypommittajien saattolentoja, tiedustelulentoja vihollisen ryhmityksiin, säätiedusteluja pommituskohteissa sekä vapaata metsästystä Kannaksen ilmatilassa.
Suurhyökkäys pitkittyi ja päättyikin osaltaan siksi, että saksalaisosasto kaksinkertaisti ilma-aseemme sekä torjunta- että pommituskyvyn taistelujen painopistealueella Kannaksella. Silloin elettiin Suomen kohtalonhetkiä ja yhdessä toimineet suomalaiset ja saksalaiset lentäjät olivat fyysisesti äärirajoilla vailla kunnollisia lepotaukoja, "Onneksi meillä oli riittävästi ruokaa, konjakkia ja samppanjaa, saatiin sentään välillä tärinöitä tasaantumaan", muisteli Koller.
Sodan aikana Koller lensi 350 taistelulentoa, joilla hän saavutti 49 vahvistettua ilmavoittoa. Sodan päättyessä hän onnistui lentämään Focke-Wulfilla pois Kuurinmaan motista Pohjois-Saksaan. Mukana hänellä oli kaksi kyytiläistä koneen ahtaassa rungossa. Brittiläiset vapauttivat hänet sotavankeudesta heinäkuussa 1945.
