Ilmakillan esitelmäilta 15.9.2026

Teksti ja kuvat: Juha Ritari

Heikki Lehtonen - Mannerheim-ristin ritarit painottuen Ilmavoimien ritareihin

Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen jäsen Heikki Lehtonen piti 15.9.2026 Ilmakillan esitelmäkokouksessa valikoivan yleiskatsauksen Mannerheim-ristin ritareista.

Talvisodan aikana kunniamerkkien myöntäminen perustui vakiintuneen tavan mukaan lähes poikkeuksetta niiden saajien sotilasarvoihin: Vapaudenristit (1-4. lk) upseereille ja vapaudenmitalit (1-2. lk) aliupseereille ja miehistölle. Marsalkka Mannerheim näki epäkohdan ja halusi perustaa uuden arvokkaimman kunniamerkin, jonka myöntäminen perustuisi pelkästään sotilaallisiin saavutuksiin ja joka olisi riippumaton sotilasarvosta.

Vaikutteita lienee saatu Britannian Victoria Crossista ja USA:n Medal of Honor kunniamerkeistä. Vapaudenristin Ritarikunnan perustamisasetus säädettiin 16.12.1940. Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää Vapaudenristin 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Ristiin liittyi valtion varoista maksettu 50.000 mk:n palkkio, joka vastasi tuolloin nuoren upseerin vuosiansiota.

Mannerheim-ristin ritareista kolme ensimmäistä olivat korkeita upseereita, everstit Ruben Lagus ja Erkki Raappana sekä kenraalimajuri Paavo Talvela. Numero 4 oli ensimmäinen miehistöön kuuluva Jalkaväkirykmentti 27:een kuulunut panssarintorjuntatykin ampuja, kanneljärveläinen mutta Anjalankoskella sodanjälkeisen elämäntyönsä tehnyt, sotamies Vilho Rättö. Viimeisenä Lapin sodan jälkeen 7.5.1945 nimitettiin ritari numero 191 jääkärieverstiluutnantti Viljo Laakso.

Kaikkiaan 191:stä Mannerheim-rististä myönnettiin upseereille 110 kappaletta, joista luutnanteille 31, loput aliupseereille ja miehistölle. Vakinaisille sotilaille luovutettiin 93 ja reserviläisille 98 ristiä. Myöntämisajankohdan ikäjakautumassa ritareiden valtaosa oli alle 35 vuotiaita, yhteensä 138 miestä. 1. luokan Mannerheim-ristiä on myönnetty vain sotamarsalkka C.G.E. Mannerheimille vuonna 1941 ja jalkaväenkenraali Erichs Heinrichsille 1944. 2. luokan ristit jakautuivat aselajeittain: maavoimille 165 ristiä, ilmavoimille 19 ja merivoimille 7 ristiä. Eniten ritareita oli kotoisin Karjalasta (49) ja toiseksi eniten Pohjanmaalta (34).

Isien ammattien mukainen suurin ryhmä, 80 ritaria, oli maanviljelijäperheistä. Olipa yksi veljesparikin, vänrikki Pentti Iisalo ja pommituslentueen PLeLv 44:n päällikkö kapteeni Tauno Iisalo. Erikoista on Mannerheim-ristin ansainneista kahden olleen Neuvostoliiton kansalaisia Inkerinmaalta, joille presidentti Mannerheim myönsi Suomen kansalaisuuden 1945. Vakavasta turvallisuusriskistä johtuen nämä ylikersantit päättivät poistua Suomesta. Mikko Pöllä muutti Ruotsiin vuonna 1946 ja sieltä Venezuelaan 1947. Paluu Suomeen tapahtui 1964 Geologisen laitoksen työnjohtajaksi. Neuvostoliittolaisista toinen Antti Vorho muutti pysyvästi Ruotsiin 1948 tehden työelämänsä puuseppänä.

Utissa kun oltiin, niin Lehtonen painotti esitelmässään sekä Ilmavoimien että Erillinen pataljoona 4:n ritareita. ErP 4:n tehtävänä oli Päämajan johtama kaukopartiotoiminta, jonka perinteitä on jatkanut Laskuvarjojääkärikoulu ja Utin jääkärirykmentti. ErP 4:n miehille myönnettiin 9 Mannerheim-ristiä: vääp Viljo Suokas, ltn Jorma Hämäläinen, ltn Ilmari Honkanen, ylik Arvo Mörö, ylik Paavo Suoranta, ltn Heikki Nykänen, vääp Onni Määttänen ja aiemmin mainitut ylikersantit Antti Vorho ja Mikko Pöllä. Heistä viisi oli saanut laskuvarjohyppykoulutuksen.

Ilmavoimien 19 ritarista ohjaajia oli 7, tähystäjiä 3, lentueenpäälliköitä 6, laivueenkomentajia 2 (Maunula ja Luukkanen) ja yksi rykmentin komentaja Magnusson, jonka alaiset saivat yli 1100 ilmavoittoa.

Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita tiistai-illassa. Heikki Lehtonen on koonnut teokseensa Sodassa kuolleet Mannerheim-ristin ritarit 1941-1945 kaikkien vuosina 1941–1945 sodassa kuolleiden Mannerheim-ristin ritarien elämänkaaren, sotatien ja kuolinolosuhteet.